Perillä

Matka Singaporeen sujui hyvin, ja samalla koneella lensi kolme muutakin Aallon vaihtaria. Samalla lennolla oli myös kolme poikaa TTY:ltä, joten tukiverkostoa oli riittävästi passintarkastuksesta selviämiseen. Kentällä todettiin, että pojilla oli samankokoiset laukut mukana, kuin minulla ja toisella suomalaistytöllä oli käsimatkatavaraa.

Taksi vei suoraan Hotel YANiin, jossa viivymme 5 yötä. Hotelli on pieni, mutta uusi ja viihtyisä sekä lähellä keskustaa. Tosin varaamaamme huonetta ei ole suunniteltu kahdelle pitkälle suomalaisnaiselle, joilla on tavaraa puoleksi vuodeksi. Matkalaukkujen avaamis -palapelin lisäksi huumoria on riittänyt kaksiosaisesta lasivitriinistä, joka toimittaa suihkun ja vessan virkaa.

Illalla ostimme metrokortit ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta. Ensivaikutelmana Singaporesta voin sanoa, että puistoa ja puutarhaa on paljon ja talot ovat korkeita ja upeasti valaistuja. On vielä vaikea käsittää, että viivyn tässä maassa useamman kuukauden, koska tällä hetkellä kaikki tuntuu vain erittäin hyvin alkaneelta lomareissulta. Pienen kiertelyn jälkeen päädyimme intialaiseen ravintolaan, joka sijaitsi Riverwalkilla. Ilmaston lisäksi ravintolan ruoka laittoi asiakkaat hikoilemaan.

 

Tänään illalla suomalaistyttö Australiasta tulee vierailulle Singaporeen ja seuraavat päivät kiertelemme kaupunkia porukalla.

Lähtölaskenta

Tänään on lähtöpäivä!! Lento on Finnairin suora, jonka kestoksi on ilmoitettu vajaa 12 tuntia. Koska aikaero Singaporeen on 5 tuntia (Suomen aikaan plussattuna), olen perillä torstaina klo 16.40 paikallista aikaa.

Singapore sijaitsee 136 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen.

Kesä meni todella nopeasti, mutta silti ehdin tehdä kaiken mitä suunnittelin kirpputoripöydän pitämisestä Turkin matkaan. Pariin viime päivään mahtui kuitenkin vielä muutamia ihania yllätyksiä.

Maanantaina pakkaamisen välttely onnistui erittäin hyvin, sillä kaverini tuli hakemaan minua uudella moottoripyörällään. Puhalsin pölyt vanhasta kypärästäni ja teimme maaseutukierroksen Hämeenlinnan kautta Tampereelle. En ollut aikaisemmin ollut moottoripyörän kyydissä, joten olihan se aika jännää.

Eilen kävin vanhempieni kanssa syömässä Forssassa uudessa ravintola Vispilässä, joka on keskittynyt lähiruokaan ja panostaa sesongittain muuttuvaan ruokalistaan. Suosittelen!

Auringonlaskuun ajettiin toisenakin iltana, sillä päästyäni ravintolasta kotiin pihassa odotti avoauto, jonka kuljettajana istui yksi parhaimpia ystäviäni lukiosta. Mukaan liittyi toinenkin lapsuudenystävä, ja joimme läksiäisskumpat puistossa.

Paluumatkalle vaihdettiin kuljettajaa.

Kohta on laukut pakattu ja sitten suunnaksi lentokenttä. Hui!

Blogi

Olin saattanut mainita blogin perustamisesta jo muutamalle ystävälle, joten ei auttanut muu kun ryhtyä siihen, mitä oli luvannut.

Perustin blogin, jotta sukulaiset ja ystävät Suomessa voivat lukea kuulumisiani vaihdon ajan. Blogin ei ole tarkoitus olla mikään visuaalinen taidonnäyte (koska kuvataidelahjattomuus periytyy jo kolmannessa sukupolvessa) enkä lupaa postausten säännöllisyydestä mitään (kaveri kertoi perustaneensa vaihtariblogin, mutta ei ollut julkaissut ensimmäistäkään tekstiä).

Olen lähdössä Singaporeen Nanyang Technological Universityyn (= NTU) syyslukukaudeksi. Aion suorittaa kansainvälisen sivuainekokonaisuuden, jolloin ulkomailla käymäni kurssit voidaan liittää tutkintooni Suomessa. Vaihtokohteen suhteen kävi onni, koska NTU oli ensisijainen toiveeni. Toisena ja kolmantena vaihtotoiveenani olivat eräs toinen yliopisto Singaporessa sekä teknillinen yliopisto Taiwanissa.

Hyväksymiskirjeen jälkeen kaikennäköistä paperihommaa on ollut enemmän kuin osasin odottaa ja käsivarteeni on isketty rokotetta toisensa perään. Ainakin tällä hetkellä kaikkien käytännön asioiden pitäisi olla kunnossa. Jännittääkö vaihtoon lähtö? Ei. Paitsi ehkä ihan vähän.

Biogirlzien kesäpäiviksi naamioituja läksiäisjuhliani pidettiin koulukavereiden kesken viime viikonloppuna. Navettaretken, saunomisen ja top chef -tasoisen grillailun jälkeen ystävät yllättivät minut maailman ihanimmalla lahjalla! Sain paksun kansion, joka sisälsi kirjeitä otsikoilla "Avaa ensimmäisenä iltana Singaporessa", "Avaa, kun tarvitset motivaatiota", "Avaa, kun on syntymäpäiväsi"... Kuoren "Avaa, kun itket" meinasin avata samantien.

Muita mieleenpainuvia iltoja kuluneelta viikolta olivat lavatanssit Ämyrillä ja extempore-reissu Tampereelle. Ämyrillä esiintyjänä oli vuoden 2013 tangokuningatar Heidi Pakarinen, jonka tahdissa monentasoiset tanssijat pääsivät pyörähtelemään. Olen aikaisemminkin käynyt tansseissa, ja niille yritänkin aina varata pari iltaa kesälomastani. Tampereella kaupunkia sekoitti Tammerfest, jonka esiintyjät kuuluivat ihan riittävän hyvin alueen ulkopuolellekin.

Blogihistoriani ensimmäinen postaus on nyt tässä :)