The End

Yliopiston vaihtohaku loppuu muutaman päivän päästä, joten sen kunniaksi kirjoitan viimeisen blogitekstini. On mennyt vuosi siitä, kun itse kahlasin toimistoja läpi allekirjoitusten perässä ja tein opintosuunnitelmaa, jota loppujen lopuksi en edes noudattanut. En olisi osannut kuvitellakaan, miten upea seikkailu vaihto-opiskelusta tulisi, ja toivon paljon tsemppiä ja rohkeutta kaikille uusille vaihtoon lähtijöille! :)

Teemu teki syksystä hienon videon, jonka reissuissa olin itsekin mukana: https://vimeo.com/197519793

Singaporeen jäi paljon asioita, joita jään kaipaamaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Ladies Nightit, sillä edelleenkin joku saattaa laittaa viestiä: ”Tänään Atticaan?”. Matkustelu ja muu humputtelu oli helppo yhdistää kouluun, koska luennot videoitiin. Täällä kotoisassa huippuyliopistossa moista ei ole vielä omilla kursseillani tullut vastaan. Ennen tenttiviikkoa koululla jaettiin Student Welfare Packageja, jotta opiskelijat selviäisivät lopputenteistä. Käytännössä paketti oli kangaskassi, joka sisälsi suklaata, keksejä, aikakausilehtiä, kaakao- ja kahvijauhepusseja, kosmetiikkanäytteitä sekä terveyssiteitä. Näin kevään ensimmäisen arviointiviikon jälkeen hyvinvointipakkaukselle olisi ollut käyttöä. Lisäksi välillä tulee ikävä metroasemien vessoja, jotka hygieniatasoltaan vastasivat sairaalan leikkaussalia.

Teeseremoniassa keskityttiin.

Sen sijaan ikävä ei tule jaettua huonetta, joka toisinaan kävi hieman ahtaaksi kahdelle suuriegoiselle opiskelijalle. Huoneessa ja kaikkialla muuallakin oli pistorasiat, joihin tarvitsi tietynlaiset adapterit. Pistorasiat piti vielä erikseen kytkeä päälle, ja usein kävikin niin, että kännykkä oli ehtinyt roikkua laturissa monta tuntia ennen kuin älysin laittaa virrat päälle. Enkä tietenkään voi olla unohtamatta syksyn kauheimpia kauhunhetkiä, kun kylpyhuoneesta löytyi torakka tai kun hostellin seinällä käveli kämmenen kokoinen hämähäkki. Torakka katosi talon uumeniin, mutta hämähäkille kävi köpelömmin, kun hostellin työntekijä liiskasi sen paljaalla kädellä seinään.

Pekingin ankkaa Pekingissä.

  

"Miten tätä syödään?"

Sen enempää lässyttämättä tasokkaasta yliopistosta, jännittävistä matkoista ja uusista ystävistä haluan sanoa lyhyet kiitokset äidille, iskälle, Jannelle, Biogirlzeille, Tammelan kavereille ja muille tärkeille ihmisille kaikista tsemppaavista viesteistä, kirjeistä, Skype-puheluista ja muista kannustuksista, joita sain syksyn aikana.

Blogikirjoittelu oli ajatuksia ja kokemuksia jäsentelevä harrastus, joka loppuu nyt tähän. Tekstejä jäi vielä varastoon odottamaan julkaisuaan, sillä tästä eteenpäin tyyli vaihtuu tieteelliseen ja kandityön kirjoittamiseen. Olen otettu kaikesta saamastani palautteesta ja on ollut ihana kuulla, että teksteillä on ollut lukijoita.

Sana "elintasoerot" sai uutta merkitystä. Kuva ei ole Singaporesta vaan Filippiineiltä.

Kävin kuukausi sitten matkamessuilla. Seuraavat reissut on jo varattu ja kaukomatkat suunniteltu, mutta silti mieli palaa usein Aasiaan. Kunhan uuden blogin nimi ei ole Singahdus Siperiaan.

Tällanen tyttö lähti heinäkuussa...

... ja tällanen ykkösjengi sitä oli vastassa joulukuussa.

Paluujuhla-pikkujouluissa hymyilytti, kun paikalle saapui yllätysvieraitakin.