Suomeen paluusta on jo yli kuukausi, mutta nyt vasta löytyi aikaa blogin päivittämiselle! Kevätkausi on alkanut hurjalla vauhdilla (mm. yhdet sitsit, kahdet toimarivaihdot, kolmet bileet ja neljä kokousta), mutta tässä vielä pikaisena muisteluna viimeinen viikko Aasiassa. Niin ja tietty koulussakin olen ollut!
Filippiineiltä matkustin Pekingiin, jossa vietin viikon
lapsuudenystäväni kanssa. Matkassa oli mutkia kuin kiinanmuurissa, mutta silti
reissu oli ehdottomasti syksyn loppuhuipennus.
Kiinalaisia voi kuvailla hölmöiksi, kieroiksi ja uteliaiksi
(silkkaa yleistystä, älkää kukaan suuttuko!). Historiallisissa kohteissa, kuten
Kielletyssä kaupungissa ja hutongeilla eli perinteisillä kortteleilla,
kiinalaisilla turisteilla oli pakottava tarve kurkistella jok’ikisesta
ovenraosta ja kolosta. Ainakaan koti-Suomessa en ajattele museota paikkana,
jonka tarkoitus on piilotella esineitä.
 |
| Kielletty kaupunki |
 |
| Perinteinen kortteli |
Kiinalaisten kierous tuli esille ostostilanteissa. Kuuleman
mukaan länsimaisia ihmisiä pidetään niin rikkaina, että autokolareissa maksaja
on aina valkoinen mies, vaikka kiinalainen kuski olisi itse täräyttänyt
autollaan toisen kylkeen. Kauppahalleissa syömäpuikoista ja aamutakeista
pyydettiin aivan poskettomia hintoja, joita sai yrittää tinkiä niin alas kuin
kehtasi. Tosin eräs kauppias alkoi itkeä, kun kaveri tarjoutui maksamaan
”aidosta” Michael Korsin lompakosta enintään kymmenen euroa.
 |
| Helmitorilla kauppa kävi |
 |
| Tietopläjäys silkin valmistuksesta |
Oli yllättävää, miten vähän länsimaisia ihmisiä kaupungissa
näkyi. Ainoat
länkkärit sattuivat olemaan suomalaisia, jotka yöpyivät samassa hotellissa tai
olivat päätyneet samaan ravintolaan kuin me. Vaaleahiuksisten ja sinisilmäisten
ihmisten puutteen vuoksi paikalliset olivat hyvin kiinnostuneita, mistä minä ja
ystäväni olimme tulossa ja oliko hiustemme väri aito. Monet kysyivät luvan ja
useimmat eivät lainkaan, saavatko ottaa meistä kuvan. Luonnontieteellisessä museossa aiheutui kunnon kohtaus, kun
satuimme vierailulle samaan aikaan kouluryhmien kanssa. Lapset tuijottivat ja
rohkeimmat tyttöryhmät alkoivat kikatellen seuraamaan meitä. Ketään ei enää
tuntunut kiinnostavan näyttelykohteet, vaikka omasta mielestäni aidot
dinosaurusten luurangot olivat aika vaikuttava näky.
 |
| Posetusta paikallisten luokkaretkeläisten kanssa |
Kaiken kaikkiaan Peking oli henkeäsalpaavan upea kohde. ”Henkeäsalpaava”
on varsin kuvaileva ilmaisu, koska ilmansaastelukemat olivat aivan päätä huimaavat
ja hurjan vaaralliset, joihin verrattuna Singaporen pikku savupilvet olivat
vain raikas muisto. Onneksi ensimmäiset päivät kaupungissa olivat tuulisia,
jotta aurinko pääsi paistamaan kirkkaalta taivaalta.
 |
| Olympia-kylän harmaus |
