The End

Yliopiston vaihtohaku loppuu muutaman päivän päästä, joten sen kunniaksi kirjoitan viimeisen blogitekstini. On mennyt vuosi siitä, kun itse kahlasin toimistoja läpi allekirjoitusten perässä ja tein opintosuunnitelmaa, jota loppujen lopuksi en edes noudattanut. En olisi osannut kuvitellakaan, miten upea seikkailu vaihto-opiskelusta tulisi, ja toivon paljon tsemppiä ja rohkeutta kaikille uusille vaihtoon lähtijöille! :)

Teemu teki syksystä hienon videon, jonka reissuissa olin itsekin mukana: https://vimeo.com/197519793

Singaporeen jäi paljon asioita, joita jään kaipaamaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Ladies Nightit, sillä edelleenkin joku saattaa laittaa viestiä: ”Tänään Atticaan?”. Matkustelu ja muu humputtelu oli helppo yhdistää kouluun, koska luennot videoitiin. Täällä kotoisassa huippuyliopistossa moista ei ole vielä omilla kursseillani tullut vastaan. Ennen tenttiviikkoa koululla jaettiin Student Welfare Packageja, jotta opiskelijat selviäisivät lopputenteistä. Käytännössä paketti oli kangaskassi, joka sisälsi suklaata, keksejä, aikakausilehtiä, kaakao- ja kahvijauhepusseja, kosmetiikkanäytteitä sekä terveyssiteitä. Näin kevään ensimmäisen arviointiviikon jälkeen hyvinvointipakkaukselle olisi ollut käyttöä. Lisäksi välillä tulee ikävä metroasemien vessoja, jotka hygieniatasoltaan vastasivat sairaalan leikkaussalia.

Teeseremoniassa keskityttiin.

Sen sijaan ikävä ei tule jaettua huonetta, joka toisinaan kävi hieman ahtaaksi kahdelle suuriegoiselle opiskelijalle. Huoneessa ja kaikkialla muuallakin oli pistorasiat, joihin tarvitsi tietynlaiset adapterit. Pistorasiat piti vielä erikseen kytkeä päälle, ja usein kävikin niin, että kännykkä oli ehtinyt roikkua laturissa monta tuntia ennen kuin älysin laittaa virrat päälle. Enkä tietenkään voi olla unohtamatta syksyn kauheimpia kauhunhetkiä, kun kylpyhuoneesta löytyi torakka tai kun hostellin seinällä käveli kämmenen kokoinen hämähäkki. Torakka katosi talon uumeniin, mutta hämähäkille kävi köpelömmin, kun hostellin työntekijä liiskasi sen paljaalla kädellä seinään.

Pekingin ankkaa Pekingissä.

  

"Miten tätä syödään?"

Sen enempää lässyttämättä tasokkaasta yliopistosta, jännittävistä matkoista ja uusista ystävistä haluan sanoa lyhyet kiitokset äidille, iskälle, Jannelle, Biogirlzeille, Tammelan kavereille ja muille tärkeille ihmisille kaikista tsemppaavista viesteistä, kirjeistä, Skype-puheluista ja muista kannustuksista, joita sain syksyn aikana.

Blogikirjoittelu oli ajatuksia ja kokemuksia jäsentelevä harrastus, joka loppuu nyt tähän. Tekstejä jäi vielä varastoon odottamaan julkaisuaan, sillä tästä eteenpäin tyyli vaihtuu tieteelliseen ja kandityön kirjoittamiseen. Olen otettu kaikesta saamastani palautteesta ja on ollut ihana kuulla, että teksteillä on ollut lukijoita.

Sana "elintasoerot" sai uutta merkitystä. Kuva ei ole Singaporesta vaan Filippiineiltä.

Kävin kuukausi sitten matkamessuilla. Seuraavat reissut on jo varattu ja kaukomatkat suunniteltu, mutta silti mieli palaa usein Aasiaan. Kunhan uuden blogin nimi ei ole Singahdus Siperiaan.

Tällanen tyttö lähti heinäkuussa...

... ja tällanen ykkösjengi sitä oli vastassa joulukuussa.

Paluujuhla-pikkujouluissa hymyilytti, kun paikalle saapui yllätysvieraitakin.

Piipahdus Pekingiin

Suomeen paluusta on jo yli kuukausi, mutta nyt vasta löytyi aikaa blogin päivittämiselle! Kevätkausi on alkanut hurjalla vauhdilla (mm. yhdet sitsit, kahdet toimarivaihdot, kolmet bileet ja neljä kokousta), mutta tässä vielä pikaisena muisteluna viimeinen viikko Aasiassa. Niin ja tietty koulussakin olen ollut!

Filippiineiltä matkustin Pekingiin, jossa vietin viikon lapsuudenystäväni kanssa. Matkassa oli mutkia kuin kiinanmuurissa, mutta silti reissu oli ehdottomasti syksyn loppuhuipennus.

Kiinalaisia voi kuvailla hölmöiksi, kieroiksi ja uteliaiksi (silkkaa yleistystä, älkää kukaan suuttuko!). Historiallisissa kohteissa, kuten Kielletyssä kaupungissa ja hutongeilla eli perinteisillä kortteleilla, kiinalaisilla turisteilla oli pakottava tarve kurkistella jok’ikisesta ovenraosta ja kolosta. Ainakaan koti-Suomessa en ajattele museota paikkana, jonka tarkoitus on piilotella esineitä.

Kielletty kaupunki

Perinteinen kortteli

Kiinalaisten kierous tuli esille ostostilanteissa. Kuuleman mukaan länsimaisia ihmisiä pidetään niin rikkaina, että autokolareissa maksaja on aina valkoinen mies, vaikka kiinalainen kuski olisi itse täräyttänyt autollaan toisen kylkeen. Kauppahalleissa syömäpuikoista ja aamutakeista pyydettiin aivan poskettomia hintoja, joita sai yrittää tinkiä niin alas kuin kehtasi. Tosin eräs kauppias alkoi itkeä, kun kaveri tarjoutui maksamaan ”aidosta” Michael Korsin lompakosta enintään kymmenen euroa. 

Helmitorilla kauppa kävi

Tietopläjäys silkin valmistuksesta

Oli yllättävää, miten vähän länsimaisia ihmisiä kaupungissa näkyi. Ainoat länkkärit sattuivat olemaan suomalaisia, jotka yöpyivät samassa hotellissa tai olivat päätyneet samaan ravintolaan kuin me. Vaaleahiuksisten ja sinisilmäisten ihmisten puutteen vuoksi paikalliset olivat hyvin kiinnostuneita, mistä minä ja ystäväni olimme tulossa ja oliko hiustemme väri aito. Monet kysyivät luvan ja useimmat eivät lainkaan, saavatko ottaa meistä kuvan. Luonnontieteellisessä museossa aiheutui kunnon kohtaus, kun satuimme vierailulle samaan aikaan kouluryhmien kanssa. Lapset tuijottivat ja rohkeimmat tyttöryhmät alkoivat kikatellen seuraamaan meitä. Ketään ei enää tuntunut kiinnostavan näyttelykohteet, vaikka omasta mielestäni aidot dinosaurusten luurangot olivat aika vaikuttava näky.

Posetusta paikallisten luokkaretkeläisten kanssa

Kaiken kaikkiaan Peking oli henkeäsalpaavan upea kohde. ”Henkeäsalpaava” on varsin kuvaileva ilmaisu, koska ilmansaastelukemat olivat aivan päätä huimaavat ja hurjan vaaralliset, joihin verrattuna Singaporen pikku savupilvet olivat vain raikas muisto. Onneksi ensimmäiset päivät kaupungissa olivat tuulisia, jotta aurinko pääsi paistamaan kirkkaalta taivaalta. 

Olympia-kylän harmaus

Vaikka jokainen aamu alkoi ajatuksella ”mitähän hullua tänään tapahtuu”, Kiina ja kiinalainen kulttuuri jäivät pyörimään mieleen, ja toivon, että lähitulevaisuudessa pääsen matkustamaan sinne uudestaan.