Lomalaiset Singaporessa

Yksikään viikko ei ole tähän mennessä kulunut yhtä nopeasti kuin edellinen. Vanhempien kanssa tuli kierrettyä niitä paikkoja, joissa olin käynyt jo kolme kuukautta sitten, mutta tietenkin Singaporesta löytyi vielä paljon itsellenikin uusia nähtävyyksiä.

Arabialainen kortteli ei näytä kovin singaporelaiselta.

Iskä tietää tehtävänsä shoppailukierroksella.

Jännittävin kohde oli eläintarhan yösafari, joka keskittyi esittelemään pimeänaikaan liikkuvia eläimiä. Pieni maisemajuna kiersi hämärästi valaistua tietä pitkin, ja puolivälissä kierrosta oli pysäkki, josta pääsi tekemään oman kierroksen kävellen. Safari oli todella hyvin suunniteltu, koska kaikkia eläimiä pääsi katsomaan läheltä eivätkä eläimet olleet piiloutuneet luoliinsa. Ehkä vähän pelottavakin kokemus oli kävellä suuren häkin läpi, jonka sisällä lenteli lepakoita. 

Eläintarhassa oli söpöjä pikku leopardeja ja niistä innostuneena sain tahtoni läpi ja raahasin äidin ja iskän kanssani kissakahvilaan! Kissakahvila on kahvila, jonka tiloissa asustelee kissoja ja asiakkaat saavat silitellä niitä vierailunsa ajan. Tässä kahvilassa oli 7 erittäin kaunista ja hyvin hoidettua rotukissaa. Huvittavinta kahvilassa oli se, että asiakkaiden piti istua lattialla, koska ainoiden tuolien kohdalla oli ”vain kissoille” -lappu. 

Älkää näyttäkö tätä Tihrulle.

Viimeisenä iltana kävimme Singaporen ehkä tunnetuimman rakennuksen, Marina Bay Sands -hotellin, kattoterassilla. Maisemista voi jälleen kerran sanoa, että niin kauniiseen kaupunkinäkymään ei voi tottua.

Äidin ja iskän noustua lentokoneeseen säntäsin takaisin kampukselle, koska siellä järjestettiin kiinalaiseen kulttuuriin keskittyvä ilta. Tapahtumassa sai opetella kiinalaisten merkkien piirtämistä siveltimellä ja musteella, harjoitella perinteisen teeseremonian järjestelyjä, askarrella paperi- ja solmukoristeita sekä opetella Diabolo-temppuilua. Parin kuukauden kiinan opiskelun jälkeen huomaa tunnistavansa jo joitakin merkkejä, mutta niiden oikeaoppisesta kirjoittamisesta ei ole hajuakaan.

Teeseremonian harjoittelua

Ostin paluulipun Suomeen! Kone Pekingistä Helsinkiin saapuu 21.12 klo 14.10. En ymmärrä mitä ajanpyörää täällä on käännelty eteenpäin, koska aikaisemmin ollaan laskettu kuluneita ja jäljellä olevia kuukausia, mutta nyt yhtäkkiä kaikki puhuvat jäljellä olevista viikoista. Vaikka viikot hupenevat, niin kouluhommia on aivan hirvittävästi. Jokaisesta kurssista on ollut vähintään yksi välikoe, esitelmien ja labraraporttien kirjoittamista on paljon ja tänään oli kiinan suullinen koe. Jokaisen 25 opiskelijan piti mennä vuorotellen luokan eteen pitämään esitelmä itsestään, perheestään ja opiskeluistaan. Kaikkia jännitti ja jäätymisiä sattui. Ääni vapisten höpöttelin oman osuuteni kunnialla loppuun ja jälkeenpäin koko tilanne vain nauratti, koska en muista vastaavaa olleen kielten alkeiskurssilla Suomessa, jossa esityksiä pidetään pienissä ryhmissä tai kuvataan kameralla ilman opettajaa.

Löysin valokuvanäyttelystä kuvan, jossa on asuntola-alueeni kuvattuna ylhäältä päin.

Ensi viikolle on hauskoja juttuja tiedossa, sillä seuraava Suomen vieras saapuu viikonloppuna!

Pyrähdys Balille

Vähintäänkin puolet NTU:n vaihtareista vietti syyslomansa Balilla. Kaikilla oli ollut niiiin kiva reissu, että täytyihän sitä itsekin lähteä kolmen Singaporessa vietetyn päivän jälkeen katsomaan, mikä meno saarella on.

Pikkukylässä oli meneillään temppeliseremonia

Monkey Forest

 

Kanadalaistytöt olivat löytäneet Airbnb:stä sopivan (hintaisen) villan, johon meidän 7-henkinen porukka majoittui. Palvelu oli kuin hotellissa, sillä paikan omistaja toi meille aamupalan joka aamu ja siivoja kävi siivoamassa. Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta Airbnb-asunnoista, joten joku voisi kertoa, onko tällainen palvelu normaalia.

Riisiviljelmä

Villa sijaitsi Pohjois-Kutalla, joten vuokrasimme skootterit ja lähdimme Ubudiin. Viime skootteriajeluista oli kulunut jo muutama vuosi, mutta sisäinen 15-vuotias skootterityttöni oli aivan innoissaan ajelusta! Rakas ja luotettava Yamaha Aeroxini ei pettänyt koskaan, mutta niinhän siinä kävi, että heti pimeyden laskeuduttua ja puhelimien akkujen tyhjennyttyä vuokraskootteristani puhkesi rengas. Onnea oli sen verran matkassa, että korjaamo löytyi sadan metrin päästä. Balin liikenne oli aika jännittävää ja sääntöjä oli helppo noudattaa, koska käytännössä niitä ei ollut. Enemmän taisi kuitenkin jännittää ranskalaisia, joilla ei ollut aikaisempaa ajokokemusta ajokortista puhumattakaan.

Ajaessa tuli kuuma, joten pysähdyimme vesiputoukselle uimaan.

Liikenteen joukosta meidät nappasi mukaansa paikallinen kahvinviljelijä, joka vei meidät maistelemaan 12 eri kahvia, teetä ja kaakaota. Valikoimasta löytyi myös erikoiskahvi, jonka tekemisessä käytetään apuna minkin näköistä eläintä. Eläin syö kahvinpavut, mutta pavut eivät sula sen ruuansulatuksessa vaan kulkeutuvat ulosteeseen, josta ne noukitaan pesua ja jauhatusta varten. Wikipedian mukaan tämä kakkaprosessi tuo kahviin suklaan ja karamellin aromin, mutta epäkahvispesialistille kahvi maistui kahvilta. 

Koska skootteriliikenne ei ollut tarpeeksi, suojelusenkelin stressinsietoa testattiin vielä snorklausreissulla. Kaakkois-Aasiassa on meneillään sadekausi, mutta pienen sadekuuron jälkeen lähdimme kuitenkin veneellä merelle. Aallot olivat korkeat ja hetken räpiköinnin jälkeen todettiin, että vesi oli liian sameaa kalojen tarkkailulle. Kaksi keski-ikäistä miesturistia oli joutunut paniikkiin ja he olivat vaarassa hukkua. Onneksi meidän veneessämme oli yksi hengenpelastajana työskennellyt tyttö, joka hyppäsi aaltoihin auttamaan miehiä. Nähtävästi toisen miehen ego oli kuitenkin hengenvaaraa suurempi, sillä hän ei meinanneet ottaa apua vastaan itseään paljon nuoremmalta tytöltä, vaikka tämä kertoi pätevyydestään. Kenenkään loukkaantumatta miehet saatiin kiskottua takaisin omaan veneeseensä.

Vasemmalla kanadalaiset, oikealla ranskalaiset ja keskellä joukkoon eksynyt suomalainen

Matkustelujen jälkeen oli mukava palata takaisin rauhalliselle kampukselle. Rauhallisesta kampuselämästä ehdittiin nauttia kaksi päivää ennen kuin toimintatorstai alkoi täälläkin. Erään asuntolan vessasta löytyi luikertelemasta kaksimetrinen käärme. Alla oleva kuva ei ole itseottamani vaan kaverin lähettämä. Seuraavana päivänä kampukselta otettiin kiinni vähän toisenlaisten käärmeiden kuvailija. Miehen puhelimesta löytyi 66 videota, jotka hän oli kuvannut salaa toisten miesten käydessä suihkussa.

 

Seuraavaan kuukauteen ei ole matkoja tiedossa, eikä niille oikeastaan olisi aikaakaan. Tänään Singaporeen saapuu syksyn odotetuimmat vieraat: äiti ja iskä!

Kauhean kiinnostava Kambodza

”Kambodza on Aasian Las Vegas!” Tässä Vegasissa kaljatuoppi maksoi 25 senttiä, ja kaveri totesi olevansa niin rikas verrattuna maan väestöön, että jos hän olisi halunnut ampua lehmän niin joku olisi varmasti taluttanut sen aseen kera hänen eteensä.

Ostettiin kadulta maistiaiset grillattua skorpionia ja hämähäkkiä.

Ensimmäinen kaupunkikohteemme oli Siem Reap, joka on Kambodzan toiseksi suurin kaupunki. Kaupunki on tunnettu Angkor Wat -temppeleistä, joiden sanotaan olevan yksi Aasian upeimmista nähtävyyksistä. Siisteyteen ja järjestykseen tottuneille Singaporen asukeille kaupunki oli pieni sokki, sillä kuoppaisia hiekkateitä täytti autojen, tuk-tuk-taksien ja skoottereiden sekamelska ja taloissa oli toteutettu insinöörien silmään varsin jännittäviä ratkaisuja. 

Lähdimme veneretkelle, joka vei Tonle Sapille eli Kambodzan suurimmalle järvelle. Pysähdyimme kelluvaan kylään, jonka kaikki talot, koulut ja kirkko oli rakennettu veden päälle. Kuuleman mukaan asukkaat kyllästyvät helposti talonsa sijaintiin, jolloin he voivat siirtää asumuksena uuteen paikkaan. Kylässä oli pieni matkamuistomyymälä ja ravintola, jossa saimme välipalaksi paistettua pythonia. Paistetun pythonin lisäksi terassilta löytyi myös vastaava elävänä sekä altaallinen krokotiilejä, joita pojat hypyttivät onkeen sidotulla kalalla.  

Viivyimme kaksi yötä Siem Reapissa, jonka jälkeen lensimme maan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Siem Reapiin verrattuna Phnom Penh näytti kaupungilta ja tiet oli asvaltoitu. Kaupungin ulkopuolella on Killing Fields -niminen alue, joka on muisto Kambodzan karmaisevasta lähihistoriasta. Vain 40 vuotta sitten maassa oli ääriliike, joka yritti kääntää valtion kommunistiseksi. Pol Pot yllytti maaseudulla asuvat köyhät ihmiset kaupungissa asuvia korkeakoulutettuja vastaan, ja 70-luvun lopulla lähes 30 % maan asukkaista murhattiin raa’asti. Killing Fields on satojen ihmisten joukkohauta, jonka mudan seasta löytyy edelleen siellä teloitettujen opettajien, lääkäreiden ja insinöörien luita ja vaatteiden riekaleita. Nähdessäni vanhoja ihmisiä kadulla tajusin, että he ovat niitä, jotka ovat selvinneet hengissä noista kauheista ajoista.

Muistomerkki uhreille

Phnom Penhistä jatkoimme matkaa bussilla Etelä-Kambodzaan Sihanoukvilleen, josta otimme lautan Koh Rongin saarelle. Saari oli aika suuri, mutta turistitoiminta oli keskittynyt yhden pitkän hiekkarannan varrelle. Ja hiekkarantaa saarella riittikin. Hostellit olivat halpoja (~ 3 euroa/yö), mikä oli suoraan verrannollinen seinien äänieristykseen ja vessojen hygieniatasoon. Viimeiseksi yöksi vaihdoimme hostellia, koska seinän takana pauhaavat baarimusiikit alkoivat kahden yön jälkeen käydä hermoille. Saarella oli paljon eurooppalaisia turisteja ja törmäsinkin kahteen suomalaiseen tyttöön, jotka olivat olleet 6 viikkoa kiertämässä Aasiaa ja olivat sattumalta ostaneet liput samalle paluulennolle Singaporeen kuin meidänkin porukkamme.

Koh Rongilla teimme veneretken, jolla pääsimme snorklaamaan ja kalastamaan. Toinen veneretki oli myöhään illalla, jolloin snorklasimme hohtavan planktonin joukossa. Plankton hohtaa, kun veden pyörteet heilauttavat sitä, ja meri näytti samalta kuin tähtitaivas pakkasyönä.

Matka Kambodzaan oli silmiä avaava. Sana ”köyhyys” sai uuden merkityksen, jota ei voi ymmärtää ennen kuin sen itse näkee. Kaupunkien ulkopuolella ihmiset asuivat mitä huterimmissa aaltopeltihökkeleissä ja lehmät laitumilla olivat niin laihoja, että luut näkyivät. Köyhyyden ja sotaisan historian vuoksi maa on vasta viime vuosina nostanut suosiotaan turistikohteena, minkä vuoksi huumekauppa ja prostituutio ovat yleisiä. Kambodzaan myös muuttaa ihmisiä, jotka eivät voisi saavuttaa korkeaa elintasoa omassa kalliimmassa kotimaassaan.  Kaikesta huolimatta kambodzalaiset ihmiset olivat todella hymyileviä ja ystävällisiä, enkä loppujen lopuksi löydä mitään huonoa sanottavaa koko maasta.

Kambodzalainen perinnetanssi

Pojat eivät olleet tyytyväisiä kuninkaanlinnan pensasaitaan.

Uusi tuk-tuk-kuski

Perinteinen kauppahalli

 Päivän fakta: Ennen liittymistään kommunistien toimintaan Pol Pot opiskeli sähkötekniikkaa Ranskassa.

Ja toinen fakta: Meidän reissusta on tehty hauska video, jonka minun Facebook-kaverini pystyvät katsomaan tästä linkistä: https://www.facebook.com/chloe.malaquin.1/videos/10207301192988742/