Pilvissä

Harmaa savupilvi on peittänyt Singaporen. Tämä jokasyksyinen ongelma tunnetaan nimellä haze ja se johtuu siitä, että indonesialaiset maanviljelijät kaskeavat peltoja palmuöljy-, sellu- ja paperituotannon vuoksi. Tuli pysyy harvoin hallinnassa ja usein se pääsee leviämään myös suojelluille metsäalueille. Tuulien suunnista riippuen ilmanlaatu huononee merkittävästi Singaporessa, Malesiassa, Etelä-Thaimaassa sekä Filippiineillä ja taivas saattaa pysyä harmaana useammankin kuukauden ajan kuten viime syksynä. Taivaan harmaus ei ole suurin harmituksen aihe vaan se, että yksinkertaisesti ilma on niin epäterveellistä hengittää, että joinakin päivinä suositellaan välttämään ulkona liikkumista.

Viime perjantaina ilmanlaatu oli erittäin huono (hyvä ilmanlaatu on indeksillä 0-50, perjantaina luku oli 130), minkä vuoksi jouduimme perumaan viikonlopulle suunnitellun pyöräretken. Sen sijaan valitsimme teeman mukaisesti retkikohteeksemme Pilvimetsän, joka on sisäpuutarha merenrannalla lähellä ydinkeskustaa. Puutarhaan on rakennettu vesiputouksia, ja sen kasvit edustavat uhanalaisten sademetsäalueiden lajeja. Ilmassa leijuva vesisumu oli virkistävä kuumana päivänä, mutta seuraavalla kerralla menen mieluummin katselemaan kukkasia Botanic Gardeniin.

Gardens by the Bay -sisäpuutarhat

Huonoa ilmanlaatua uhmaten kävimme kiertelemässä myös Singapore Night Festivalilla. Puistoissa ja talojen seinillä oli valotaideteoksia, moniin museoihin oli vapaa pääsy ja myös bändejä oli esiintymässä kaduilla. Iloinen kaupunkitunnelma oli juuri sopiva sille faktalle, että viikonloppuna tuli täyteen yksi kuukausi Singapore-elämää. Hämmästyttää, miten aika on kulunut niin nopeasti. 

Kulttuurishokista

Ensin kaikki oli kivaa ja sitten ei ollut. Vihdoinkin kulttuurishokin helpotettua voin kertoa kohtaamistani kummallisuuksista.

Edelleenkin ahdistusta aiheuttaa ruoka. Food courtit ovat ravintola-alueita, jossa pöytäryhmiä ympäröi pitkä rivistö erimaalaisten keittiöiden tiskejä. Rivistöstä voi valita kiinalaisen, intialaisen, japanilaisen, korealaisen, thaimaalaisen, länsimaisen, singaporelaisen, malaijien ja kasvisruoan välillä ja sen lisäksi jokaisella tiskillä on keskimäärin 20 eri annosvaihtoehtoa. Koska kaikkien annosten kuvat näyttävät käytännössä samalta ja nimistä pystyy hyvällä tuurilla löytämään sanan ”riisi”, ruuan tilaaminen oli aluksi pelkkää arpapeliä, jossa helpoimmalla pääsi vastaamalla kaikkeen ”kyllä”. Näissä arpajaisissa tilaaja kuitenkin voittaa lähes aina, sillä ruoka on todella hyvää ja edullista. Tosin kerran erehdyin tilaamaan rasiallisen polttavan tulista ja ylikeitettyä spagettia.

Yhteentörmäyksiä on sattunut niin jalkakäytävällä kuin liukuportaissa, koska Singaporessa on brittiläiseen tyyliin vasemmanpuolinen liikenne. Tämä tarkoittaa myös sitä, että bussipysäkit ovat suomalaiselle jokseenkin epäloogisissa paikoissa. Kampus on niin iso, että täällä kulkee oma bussiliikenteensä, jonka pysäkit eivät aina ole samat kuin julkisen liikenteen pysäkit. Vielä ei ole ollut päivää, että olisin uskaltanut astua ovesta ulos ilman karttaa.

Ulkona on aika kuuma, eikä tässä ole voinut ilmastointiflunssalta välttyä. Ilmastointiflunssaa voi testata myös kotimaassa niin, että ensin juoksee puolituntia kasvihuoneessa, minkä jälkeen menee jääkaappiin seisomaan. Singaporessa kasvihuoneita ei tähän kokeeseen tarvita, sillä vartti rauhallista kävelyä ulkona riittää oikein hyvin ja jääkaappia vastaa luentosali.

Jääkaapista tuli mieleen taas ruoka. Asuntoloissa ei ole jääkaappeja, jollei sitä halua itse erikseen hankkia. Minä ja kämppikseni emme aio ostaa jääkaappia vain muutaman kuukauden takia, joten aamupala on vaatinut hieman luovuutta kaakaoon, kinkkuvoileipään ja jogurttiin tottuneelle. Vesipisteeltä tulee onneksi kiehuvaa vettä, ja olemme päässeet sivistämään muun muassa ranskalaisia siitä, mitä ”kaurapuuro” on. 

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa, että Ikeassa ei myyty ruokailuvälineitä yksittäin. Samaa periaatetta on käytetty myös banaanien myynnissä ruokakaupoissa. Aikamoinen kohtaus saatiin aikaiseksi siitä, kun suomalaistyttö kysyi, voiko hän ostaa tertusta irronneen yksittäisen banaanin. Kauppias ihmetteli, miksi hän haluaisi, ja tyttö ihmetteli, miksei hän voisi. Pari muutakin myyjää ja vierestä seurannut asiakas tulivat kertomaan, että banaaneja myydään tertuittain, kunnes kauppias meni takahuoneeseen tekemään banaanille oman hintalapun ja loppujen lopuksi kaikki olivat iloisia. Myös se yksinäinen tuore banaani, joka muuten olisi joutunut roskiin.

Banaanien ostaminen ei kuitenkaan ole ollut ongelmista suurin. Liikkeellä on ollut lipunmyyntihuijaus, joka on kohdistunut erityisesti vaihtaribileisiin. Kaikki on alkanut siitä, että Facebookissa on ollut tapahtumasivut jollekin oikealle opiskelijatapahtumalle, jolloin monet ovat siirtyneet ostamaan liput nettipalvelun kautta. Facebookin tapahtuma ei ole kuitenkaan ollut aito ja järjestäjän nimikin on kopioitu, minkä vuoksi lipunmyyntirahat ovat menneet aivan muualle kuin oikealle järjestäjälle. Vaihtarit ovat helppoja kohteita, koska kukaan ei vielä tunne maan käytäntöjä eikä kenelläkään ole käsitystä, mikä on normaalihinta opiskelijabileille. Kerron tämän, koska haluan varoittaa Eurooppaan matkaavia ystäviäni, että samanlaisia valetapahtumia saattaa ilmaantua myös Erasmus Student Networkin nimellä.

Yleisesti singaporelaiset ovat aivan ihania ja herttaisia ihmisiä! Koska Singapore on varsinainen kulttuurien sekamelska, paikalliset ovat hyvin kiinnostuneita myös eurooppalaisten tavoista. Enpä muista Suomessa jutelleeni kaikkia koulu- ja perheasioita kirjastonhoitajan kanssa, joka keskustelumme jälkeen toivoi minun vierailevan uudestaankin hänen hoitamassaan neljännessä kerroksessa.

Tämä postaus jäi kuvien suhteen melko köyhäksi, mutta loppuun muutama kuva Singaporen eläintarhasta, jossa kävimme tänään. Ammattimaisia ja häikäisevän upeita kuvia voi käydä ihailemassa vaihtariystäväni Jesper Tunkkarin blogissa: http://blog.jespertunkkari.com/en/

Tämä luikero viihtyy myös vapaana Singaporen puistoissa ja puutarhoissa.

Katsahdus Kuala Lumpuriin

Ensimmäisen kouluviikon päätteeksi teimme vaihtariporukalla ensimmäisen ulkomaanmatkamme Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Reissu oli hulvattoman hauska, vaikka matkaan mahtui pieniä yllättäviä käänteitä.

Olimme ostaneet bussiliput perjantaina päivällä lähtevään bussiin, joka vei suoraan Kuala Lumpurin keskustaan. Matkalla selvisi, että netissä ilmoitettuun kuuden tunnin matkustusaikaan ei oltu laskettu mukaan kahta tuntia, joka meni Malesian rajalla passintarkastukseen ja laukkujen läpivalaisuun jonottaessa. Bussi oli kuitenkin palvelutasoltaan verrattavissa lentokoneeseen (leveät istuimet, henkilökohtaiset näytöt, ruokatarjoilu), ja matka meni mukavasti elokuvia katsellen.

Yöpaikaksi oli varattu PODs The Backpackers Home, joka oli hyvät TripAdvisor-arvostelut saanut hostelli Kuala Lumpurin keskustassa. Kokemuksien puutteessa en pysty vertaamaan PODsia muihin hostelleihin, mutta poikien mielestä paikka oli todella siisti ja viihtyisä. Vastaanotossa virkailija totesi, että Booking.comin kautta tekemäni varaus ei ollut tullut perille ja PODs, kuten lähialueen muutkin hostellit, oli täyteen buukattu. Sankarillisten uhrautumisien jälkeen asia saatiin järjestykseen niin, että eräs pojista meni nukkumaan henkilökunnan huoneeseen ja minä sain hänen paikkansa. Vieläkään ei ole selvinnyt, missä virkailija vietti yönsä.

Lauantaina menimme katsomaan Batu-luolia, jotka ovat hindujen pyhä paikka. Luolilta palasimme takaisin keskustaan, jossa kävimme Petronasin kaksoistornien juurella ja Kuala Lumpur Towerin huipulla.

Iltasuunnitelmista tuli hieman vääntöä. Me tytöt halusimme lähteä klubeille tanssimaan, mutta ongelmana oli, että meillä ei ollut mukana baariin kelpaavia kenkiä eikä pojilla pitkälahkeisia housuja. Ratkaisimme asian paniikkishoppailemalla itsellemme uudet kengät, mutta pojat eivät suostuneet lähtemään vaatekaupoille. Illan menopaikka oli jo katsottu valmiiksi, kun hostellin pitäjä kertoi kattoterassista. Kattoterassi osoittautui kaupunkimaisemineen niin hyväksi paikaksi, että laitoimme musat soimaan ja pidimme omat bileet läpi yön.

 

Sunnuntaina täytyi raahautua hostellista ulos ja kerätä voimia paluumatkaa varten. Jännitysmomenttia aiheutti tulli, koska Singaporesta poistuminen ei ollut suositeltavaa opiskelijaviisumihakemuksen ollessa kesken. Loppujen lopuksi papereiden ihmettelyt menivätkin varsin suoraviivaisesti.

Viikonloppu oli ehdottomasti tähänastisen (2,5 viikon) vaihtarielämän kohokohta enkä malta odottaa, milloin pääsen seuraavan kerran reissuun näiden super mahtavien ihmisten kanssa.

Loman loppu

Tänään on vihdoinkin ensimmäinen luento! Lomasta on nautittu ihan viimeiseen asti, ja viime viikonloppuna olimme porukalla Singaporen edustalla St. John's Islandilla uimassa ja ottamassa aurinkoa. Omiin olkapäihini aurinko tarttui vähän turhankin polttavasti.

 

 

Singapore juhlisti 51. itsenäisyyspäiväänsä eilen. Kaupunkilaiset sekä turistit olivat pukeutuneet punaisiin ja valkoisiin vaatteisiin maan lipun värien mukaan ja viettivät päivää kaupungilla. Iltapäivällä itsenäisyyspäivän paraati ja muu juhlapäivän show oli stadionilla, jonne oli sisäänpääsy vain lipun etukäteen ostaneilla. Sen sijaan kaikki kokoontuivat stadionin edustalle joen rantaan istuskelemaan ja odottamaan illan ilotulitusta. Ilotulitus oli hieno, vaikkakin lyhyt, ja täytyy todeta, että Aasiassa kyllä osataan ampua rahaa taivaalle.

  

 

Jatkoksi edelliseen postaukseen: tässä kuva huoneestani!

Kuvan oikeassa reunassa on pidempi kirjahylly, jonka takana on kämppikseni puoli. Alunperin huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, työpöytä, hylly ja vaatekaappi. Kaikki peitot, tyynyt, lakanat, astiat ja muut oli ostettava itse, ja sen vuoksi teimme retken tuttuun ja turvalliseen Ikeaan. Ikea oli melko samanlainen kuin Suomessakin, mutta ruokailuvälineitä ei myyty yksittäin eikä lihapullien kanssa saanut perunamuusia. Asuntola-asumisen loputtua huoneeseen ei saa jättää mitään, joten sitä ennen olisi kiva löytää jokin hyväntekeväisyyskohde, jonne muutaman kuukauden käytössä olleet vuodevaatteet voisi lahjoittaa.

Kaiken muun menon ohessa kävimme taas korkeuksissa ihailemassa maisemia.

 

Marina Bay Sands -hotelli on vähän kuin Eiffel-torni Pariisissa; sen on pakko näkyä joka kuvassa, jotta katsojat tietää, missä kaupungissa olet.