Postikorttipostaus

Terveisiä Filippiineiltä ja Palawanin saarelta!

Saaren kärjessä sijaitseva El Nido on täynnä hämmästyttävän kauniita saaria, rantoja ja laguuneja. Elämä sen sijaan ei ole ollut kovinkaan luksusta, koska pankkiautomaatit eivät antaneet rahaa, sähkö- ja vesikatkoksia oli muutama ja veneretkellä sattui pieni loukkaantuminen. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty paikallisten ylitsevuotavan ystävällisyyden ja sydämellisyyden avulla. Kaduilla vastaantulijat tervehtivät: "Hello ma'am!", ja hostellien omistajat ovat kädestä pitäen vieneet meitä täyteenvaratuista hostelleista toisiin.

Huonon nettiyhteyden takia bloggaaminen on erittäin surkeaa, joten tässä kaikki tällä kertaa. Huomenna matkani jatkuu Pekingiin. Kiinan nettirajoitusten mukaisesti Googlen Blogger on pannassa, joten seuraavat postaukset ilmestyvät vasta palattuani kotiin.

Nähdään pian!

Muistelua ennen luistelua

Tämä on minun, ainakin tämän syksyn, viimeinen päiväni Singaporessa ennen kotimatkan alkua. Siksi onkin aika muistella syksyn menneitä tapahtumia.

Vaihtosyksyn alussa oli jännittävää huomata, miten paljon ihmisellä voikaan olla vapaa-aikaa ilman yhdistyskokouksia ja tapahtumien suunnitteluita. Sen vuoksi keksin aloittaa uuden harrastuksen: lindy hopin. Lindy hop ja charleston ovat swing-tansseja 20-luvulta, joita voi tanssia niin parin kanssa kuin yksinkin. Harjoituksia oli kahtena iltana viikossa, jolloin opettelimme uusia kuvioita ja tekniikkaa, ja tuntien lopuksi oli aikaa vapaamuotoisemmalle tanssahtelulle. Tunneilla kävi yhtä paljon naisia ja miehiä, ja laji tuli suosituksi myös vaihtareiden kesken. Eräänä perjantai-iltana järjestettiin yhteinen lindy hop -tapahtuma yhteistyössä NUS:n tanssikerhon kanssa, jossa molempien yliopistojen tanssijat pääsivät tutustumaan toisiinsa.

NTU:n lindy hop -jengi

Myös asuntolassani oli hyvin aktiivisia harrastuskerhoja sekä hallitus, joka järjesti tapahtumia. Syksyn isoin ja perinteisin tapahtuma oli Dinner and Dance -illallisjuhla, joka pidettiin hienon hotellin juhlasalissa. Ohjelmassa oli bändien esityksiä, pieniä kilpailuja sekä illallisbuffet. Tapahtuman kokonaisvaikutelma oli sekoitus jenkkihäistä ja High School Musicalista, sillä salin koristelu oli kuin suoraan Neljät häät Amerikassa -ohjelmasta ja illan päänumero oli asuntolan kuninkaan ja kuningattaren valinta. Ehdolla oli viisi paria, jotka poseerasivat rivissä, ja juontaja kyseli kysymyksiä. Oli kuitenkin ihana nähdä, miten yleisö kannusti omia kavereitaan julistein ja kukkakimppuja vieden. 

Juhlien teemana oli naamiaiset

Vaihtaripojat järjestivät pienen uintikilpailun, jossa mittaa ottivat suomalainen ja saksalainen. Ahkeran harjoittelun ja tiukan kisan päätteeksi saksalainen voitti. Meitä oli kuitenkin iso joukko kannustamassa molempia kilpailijoita. 

Singaporessa asuu pinta-alaansa nähden erittäin paljon miljonäärejä. Lähdimme siis bongailemaan miljonäärien asuntoja ja veneitä Sentosa Covelle, joka on Singaporen kallein asuinalue.

Miljonäärialueella testattua: kun sanoo unohtaneensa uuden luottokorttinsa tunnusluvun, saa juoman ilmaiseksi.

Lukukauden loputtua pidimme shoppailupäivän. Eräs amerikkalainen pikkariliike oli avannut pari viikkoa sitten kaksikerroksisen vaatemyymälän Singaporeen, joka samalla oli ensimmäinen luokkaansa Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Illalla kävimme syömässä ostereita ja ihailemassa auringonlaskua kattoterassilta vielä viimeistä kertaa. 

Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi kävin lahjoittamassa neljä kuukautta käytössä olleet vuodevaatteet ja astiat hyväntekeväisyyteen. Tavarat toimitetaan eteenpäin Malesiaan Johor Bahrun pakolaisleirille, jossa asuu 3000 Myanmarista ja Bangladeshista lähtenyttä pakolaista. Lahjoitukset otti vastaan suomalainen nainen, joka toivotti hyvää itsenäisyyspäivää ja tarjosi kakkua. Ele sai liikuttumaan, koska eihän täällä maailmankolkassa muut juhli suomalaisten tärkeitä päiviä.

Tällä hetkellä huoneeni näyttää erittäin tyhjältä, sillä keskellä lattiaa on vain täyteen pakatut matkalaukut odottamassa aamun lentoa. Ennen koti-Suomea on silti vielä kaksi kiinnostavaa välipysäkkiä. 

Tenttiviikot

Viime viikko oli varmasti syksyn tylsin, eikä tästäkään ole tulossa sen jännittävämpi. Opetus, harrastuskerhot ja yleisesti koko elämä on loppunut tenttien takia. Huonenaapureitakaan ei enää hirveästi näe, mutta sen sijaan kirjastot ja lukusalit ovat täynnä opiskelijoita. 

Lopputenttikäytännöistä tulee hyvin elävästi mieleen ylioppilaskirjoitukset. Tenttejä ei pidetä luentosaleissa vaan auloissa ja urheiluhalleissa, joissa pulpetit on aseteltu siisteihin jonoihin. Jokaiselle on määrätty istumapaikka, ja onkin aika olennaista tarkistaa se netistä etukäteen. Koeaika on yleensä 2 tai 2,5 tuntia, joka on todella lyhyt tehtävien määrään nähden. Kuulin, että tiukan ajan tarkoituksena on saada hajontaa opiskelijoihin eikä kaikkia tenttitehtäviä edes kuulu saada tehtyä. Kaikista jännittävintä on se, että arvosanat jaetaan Gaussin käyrällä.
 

Viime viikolla minulla oli kaksi koetta ja tällä viikolla loput kaksi. Olin valmistautunut omasta mielestäni ihan riittävästi ja ensimmäiset tentin tuntuvat menneen ihan hyvin. Suurin haaste on englanniksi vastaaminen, koska kiireessä ja jännityksessä kaikki uudet hienot sanat haihtuvat aivoista, mikä tietysti hidastaa kirjoittamista. Vastaukset pitää kirjoittaa mustekynällä, sillä lyijykynällä tehtyjä vastauksia ei arvioida. Kuulin tosin vaihtarista, joka kynäsäännöstä tietämättä oli kirjoittanut tenttinsä lyijykynällä, mutta professori oli sanonut asian olevan ok.

Pidimme vaihtarityttöjen kesken taukopäivän opiskelusta ja kävimme Art and Science -museossa, joka on kuuluisa kukanmuotoinen rakennus Marina Bay Sands -hotellin edessä. Museossa oli kolme näyttelyä, joista ensimmäinen esitteli ensimmäisiä avaruusmatkoja, toinen koko perheelle suunnattua valo – ja videotaidetta ja kolmas hollantilaisen M.C. Escherin teoksia. 

... ja matemaatikoiden loppuun tekemä.

Taiteilijan kesken jättämä työ...

 

”Vain Singapore jutut” sai lisäyksen tehdessämme lähtöä museolta. Ulkona oli puhjennut ukkosmyrsky. Koska olisi ollut ikävää kastua, museon työntekijät saattoivat kaikki kävijät sateenvarjojen alla takaisin hotellin puolelle. Ei ikinä tapahtuisi Kiasmassa.

Marina Bay Sandsilta otimme taksin Fullerton-hotellille (tietäjät tietää ettei kuulu ihan normipäivään), koska meillä oli varaus jokaisen herkkupepun unelmaan, suklaabuffettiin. Pöydillä oli mitä ihanimpia suklaaleivoksia, kääretorttuja, macaron-leivoksia, suklaajälkiruokia, konvehteja ja suklaaputous hedelmillä ja vaahtokarkeilla. Paikalla oli myös kokki, joka paistoi vohveleita ja teki kaakaota erivahvuisista suklaista asiakkaiden toiveiden mukaan. 

On vähän haikeaa, että monet kaverit lähtevät jo tällä viikolla Singaporesta kotimaihinsa tai reissailemaan muualle Aasiaan. Mitenkään mihinkään liittymättä laitan tähän loppuun kuvan, jonka nappasin aikaisemmin syksyllä erään lentokoneen turvaohjeiden joukosta. Toivotaan, että tulevilla matkoilla koneita ohjaa muukin kuin Allahin hyvä tahto.

Tutustuminen Taiwaniin

Ehdittiin olla tasan 24 tuntia Singaporessa ennen kuin vaihdettiin edellisen kohdemaan nimestä pari kirjainta ja löydettiin itsemme Taiwanista.

Olin odottanut Taipein matkaa paljon, koska kiinan kurssin jälkeen halusin päästä kokeilemaan taitojani luokkahuoneen ulkopuolella. Henkseleitä paukutellen aloin tutkailemaan katukylttejä ja mainoksia, kunnes totuus selvisi. Kiinan tunneilla olimme opetelleet yksinkertaistettua merkistöä, mutta suurin osa kaikesta tekstistä olikin kirjoitettu perinteisellä kiinalla, joka käytännössä eroaa niin, että selkeät merkit on sohittu täyteen ylimääräisiä viivoja. Kiinalla päteminen jäi siis muutamaan merkkiin ja ”xie xie” -sanaan (= kiitos).

Ensimmäisenä iltana päädyimme paikalliseen karaokebaariin. Lista oli täynnä tuttuja englanninkielisiä biisejä, joten otimme pari _helppoa vetoa Shakiralta ja Alicia Keysiltä. Taipeissa oli iltaisin paljon muutakin kuin karaokea. Kaupungin erikoisuus ovat iltatorit, joilla myydään aasialaista katuruokaa, hedelmiä, mehuja, vaatteita ja kaikennäköistä krääsää. Toreilta löytyi myös tivoleista tuttuja tarkkuusammuntapelejä ja ongintaa. Maistelimme aika rohkeasti erilaisia herkkuja, eikä osteri-muna-majoneesi-rulla aiheuttanut vatsavaivoja. Ne tulivat jäätelöstä.

Taipeissa on maailman 5. korkein rakennus Taipei101, joka on saanut nimensä siitä, että rakennuksessa on 101 kerrosta maan päällä. Turistit pääsivät 91. kerrokseen, josta oli hienot maisemat, vaikkakin hieman pilven peitossa. Insinöörit innostuivat huipulla olevasta suuresta massavaimentimesta, jonka tarkoituksena on pitää torni pystyssä taifuunin iskiessä.

Tornin huipulla eivät niinkään järkyttäneet videot maanjäristyksistä, vaan se, mitä kaupasta löytyi. Yksi kerros oli varattu kokonaan koralleista tehdyille taideteoksille ja koruille. Pari sormusta ei olisi aiheuttanut sydämen tykytyksiä, mutta korallia oli hinattu huipulle satoja kiloja. Siinä on useilta kaloilta lähtenyt kodit alta ja varmasti lähtee tulevaisuudessakin, sillä Taiwan ei ole mukana minkäänlaisissa ympäristösopimuksissa.

Yksi Taiwanin erikoisuuksista on kuumat lähteet, joiden ympärille on rakennettu altaita ja kylpylähotelleja. Maan alta pulppuava vesi voi paikoin olla jopa 100-asteista ja niin rikkipitoista, ettei siinä elä mikään. Otimme paikallisista mallia ja kävimme kylpemässä yhdellä allasalueella, jossa oli kolme allasta. Viileimmässä altaassa vesi oli noin 38-asteista, mutta kuumimpaan emme pystyneet menemään, koska 45-asteinen vesi tuntui aivan liian polttavalta. Kylpylästä lähtiessä olo oli sama kuin erittäin hyvän saunaillan jälkeen.

Hauska sattuma oli, että Taipeista löytyi tuttuja! Eräs lukiotuttuni suorittaa Taipeissa taloustieteen kandiopintoja, joten kävimme yhdessä drinkeillä. Oli mielenkiintoista kuulla taiwanilaisesta yliopistoelämästä sekä Taiwanin poliittisesta asemasta henkilöltä, joka on viettänyt jo useamman vuoden maassa. 

Taiwanissa oli inhimillisempi ilmasto kuin Singaporessa, joten siellä pystyi kulkemaan meikit naamassa.

Teknillinen yliopisto Taipeissa oli kolmantena vaihtohakukohteenani, mutta vaikka reissu oli hieno ja kaikki onnistui hyvin, olen tyytyväinen Singaporeen. Taiwanissa kiinan oppiminen olisi voinut olla tehokkaampaa, mutta arkipäivän asioiden hoitaminen olisi ollut paljon vaikeampaa, koska englannin kielen osaaminen oli yleisesti aika surkeaa. Singaporessa on enemmän nähtävää kaupungissa viihtyvälle, ihmiset pukeutuvat tyylikkäämmin ja matkustelu on helpompaa, kun Kiinan lähellä lentäessä ei tarvitse pelätä, että kone ammutaan alas.

Esitän osaavani kiinaa.

Heidi paljastui dynastia-tietäjäksi, joka tunnisti Ming- ja Qing-kipot mennen tullen.

Chiang Kai-shek Memorial Hall

Teimme päiväretken Tarokon kansallispuistoon, jonka sanotaan olevan yksi Aasian kauneimmista paikoista.

Lomailu loppuu nyt, sillä seuraavan kahden viikon aikana on kurssien loppukokeet.

Tyttöjen reissu Thaimaahan

Syksyn aikana huomaan tulleeni paljon rennommaksi matkojen suunnittelun ja toteuttamisen suhteen. Tästä esimerkkinä oli pikavisiitti Thaimaahan, jonne ostimme lentoliput ja hotellit viikkoa ennen lähtöä.

Matkakaverini oli lähtenyt Krabille jo edellisenä päivänä, koska minun oli ensin selvitettävä itseni kiinan loppukokeesta. Kymmenen sivuisesta kokeesta ei tietenkään päässyt lähtemään sekuntiakaan aikaisemmin, joten lopetettuani kirjoittamisen lennon lähtöön oli kaksi tuntia. Uber-kuskiksi sattui jantteri, joka ajoi ilman kenkiä ja jolla oli ensimmäinen työpäivä. Ilmoitettuani haluavani lentokentälle, joka sijaitsee aivan toisessa päässä saarta, kuljettaja hymähti kauhistuneena ja totesi: ”Voi ei, mä toivoin saavani asiakkaan, joka ei haluaisi mihinkään kauas”. Kuskia näytti jännittävän yhtä paljon kuin itseäni inssissä, ja parista ensimmäisestä risteyksestä ajettiinkin sujuvasti ohi. Siinä säätäessä sitten navigaattoristakin loppui akku, joten minä sanelin suunnat. Matkan aikana ei hirveästi keskusteltu, koska kuski oli paniikissa ajamisesta ja minä myöhästymisestä. Viimeinkin huristellessaan terminaali kakkosen ramppia ylös kuski totesi: ”Vihdoinkin, en olisi ikinä uskonut löytäväni perille”. Ja minäkin ehdin lennolle.

Thaimaahan matkustamisesta on varoiteltu, koska maassa on suruaika kuninkaan kuoleman takia. Krabilla kaikki tarvitsemamme palvelut toimivat kuitenkin normaalisti, ja suruaika näkyi ainoastaan kuninkaan kuvina ja mustavalkoisina nauhoina julkisissa rakennuksissa. 

Lyhyesti Thaimaassa paistoi aurinko ja kaikki oli halpaa. Vietimme suomalaisen vaihtarikaverini kanssa tyttöjen miniloman, jonka aikana otimme kaiken irti Krabin kauneuspalveluista. Suurimmassa osassa paikoista hinta vastasi laatua, ja viiden euron kampaajakin oli hinnoitellut itsensä euro/minuutti. Ei siinä, saatiin ihan hauskat kesätukat.

Kävin joogatunnilla ensimmäistä kertaa ikinä.

Hotelli oli aika kaukana rannasta, joten vuokrasimme skootterit ja ajelimme turistikeskuksesta maaseudulle ja paremmille rannoille. Liikenne oli paljon rauhallisempaa kuin Balilla, mutta ajelussa oli silti onnea mukana, koska seuraavan päivän saariretkellä näimme pariskunnan, joilla molemmilla oli jalat ikävännäköisillä ruhjeilla. Saariretki vei Hongin saarelle, jossa on pieni muistomerkki tsunamin uhreille. 

 

Thaimaan reissu oli vähän extempore, mutta huomenna sitten lähdetään sinne, mihin aikaisemmin oli suunniteltukin.