Olimme ostaneet bussiliput perjantaina päivällä lähtevään
bussiin, joka vei suoraan Kuala Lumpurin keskustaan. Matkalla selvisi, että
netissä ilmoitettuun kuuden tunnin matkustusaikaan ei oltu laskettu mukaan
kahta tuntia, joka meni Malesian rajalla passintarkastukseen ja laukkujen
läpivalaisuun jonottaessa. Bussi oli kuitenkin palvelutasoltaan verrattavissa lentokoneeseen (leveät
istuimet, henkilökohtaiset näytöt, ruokatarjoilu), ja matka meni mukavasti
elokuvia katsellen.
Yöpaikaksi oli varattu PODs The Backpackers Home, joka oli
hyvät TripAdvisor-arvostelut saanut hostelli Kuala Lumpurin keskustassa. Kokemuksien
puutteessa en pysty vertaamaan PODsia muihin hostelleihin, mutta poikien
mielestä paikka oli todella siisti ja viihtyisä. Vastaanotossa virkailija totesi, että
Booking.comin kautta tekemäni varaus ei ollut tullut perille ja PODs, kuten
lähialueen muutkin hostellit, oli täyteen buukattu. Sankarillisten
uhrautumisien jälkeen asia saatiin järjestykseen niin, että eräs pojista meni
nukkumaan henkilökunnan huoneeseen ja minä sain hänen paikkansa. Vieläkään ei
ole selvinnyt, missä virkailija vietti yönsä.
Lauantaina menimme katsomaan Batu-luolia, jotka ovat
hindujen pyhä paikka. Luolilta palasimme takaisin keskustaan, jossa kävimme
Petronasin kaksoistornien juurella ja Kuala Lumpur Towerin huipulla.
Iltasuunnitelmista tuli hieman vääntöä. Me tytöt halusimme lähteä klubeille tanssimaan, mutta ongelmana oli, että meillä ei ollut mukana baariin kelpaavia kenkiä eikä pojilla pitkälahkeisia housuja. Ratkaisimme asian paniikkishoppailemalla itsellemme uudet kengät, mutta pojat eivät suostuneet lähtemään vaatekaupoille. Illan menopaikka oli jo katsottu valmiiksi, kun hostellin pitäjä kertoi kattoterassista. Kattoterassi osoittautui kaupunkimaisemineen niin hyväksi paikaksi, että laitoimme musat soimaan ja pidimme omat bileet läpi yön.
Sunnuntaina täytyi raahautua hostellista ulos ja kerätä
voimia paluumatkaa varten. Jännitysmomenttia aiheutti tulli, koska Singaporesta
poistuminen ei ollut suositeltavaa opiskelijaviisumihakemuksen ollessa kesken.
Loppujen lopuksi papereiden ihmettelyt menivätkin varsin suoraviivaisesti.
Viikonloppu oli ehdottomasti tähänastisen (2,5 viikon) vaihtarielämän
kohokohta enkä malta odottaa, milloin pääsen seuraavan kerran reissuun näiden
super mahtavien ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti